Sipoolaiset pilasivat Joni Liikasen Syntymäpäivän

Tammikuun 11. päivä oli Joni Liikaselle suuri päivä. Siitä alkoi hänen viimeinen vuosi kaksikymppisenä ennen ahdistavaa kolmenkympin kriisiä. Jonin päivä alkoi iloisissa merkeissä kun hän heräsi omasta sängystään hyvin levätyn yön jälkeen vastapaahdetuista pavuista tehdyn kahvin tuoksuun. Keittiössä häntä odotti kahvin lisäksi hymyilevä tyttöystävä ja hänen leipomansa mansikkatäytekakku 29 kynttilän kera. Näistä lähtökohdista oli hyvä startata sunnuntai.

Aurinko paistoi keskipäivällä ja Joni kävi vanhempiensa luona syömässä kunnon pihvilunssin. Päivästä näytti tulevan mitä mainioin, mutta tummat pilvet alkoivat kasaantua Jonin yläpuolelle noin kello 16 aikoihin kun hän saapui campo centeriin juhlaotteluunsa. Ottelussa oli paljon pelissä: maine, kunnia ja pari sarjapistettä. Jonilla oli kovat odotukset pelille, viime pelissä tuli takkiin pahasti, oma pistetilanne näytti ok:lta, mutta joukkueelle oli vielä paljon annettavaa. Siksi Joni oli luvannut edellisessä saunaillassa tekevänsä hattutempun tässä ottelussa.

Lunastuksen hetki saapui 18:30 kun erotuomari vihelsi pilliin. Ensimmäinen erä alkoi varsin tunnustelevissa merkeissä. ÅIF oli antanut myrskyvaroituksen perjantaina pyyhkimällä M-Teamilla mattoa luvuin 6-4. Blackbirds oli askeleen jäljessä ensimmäisessä erässä. Tästä huolimatta Joni ja mustanutut pystyivät vartiomaan onnistuneesti Tero Kuusisen vartiomaa maalia. Tuloksena vain yksi maali, jonka taituroi ottelun sankariksi noussut Kenneth Myllyniemi (3+1).

Toisessa erässä ÅIF näytti todelliset kyntensä ja painoi tallan pohjaan. 10 minuutissa luvut olivat 5-0 ja pelin loppupuolikkaan marssijärjestys oli jo tässä vaiheessa selvä. Lopulta ottelu päättyi 9-2 ja Sipoon herruus jäi ÅIF:lle. Laihana lohtuna olivat Jeren ja Tompan maalit. Niidenkin aikana maaliero oli jo niin kova, että ottelun kääntäminen olisi tarvinnut ihmettä. ÅIF:n ylivoimaisesta esityksestä johtuen Joni masentui niin pahasti, että päätti jättää hattutempun seuraavaan peliinsä. Tällä kertaa ero tavoitteeseen jäi kolme maalia. Pelin jälkeen hän vetäytyi kotiinsa mököttämään, eikä puhunut kenellekään ennen maanantaiaamua.

Joukkueen pelaajat suostuivat kommentoimaan esitystään vähäsanaisesti ”Hajuttomaksi ja mauttomaksi”, Joukkueen kapteeni ja Jonin sukunimikaima kiteytti pelin ytimekkäästi: ”Kyllä se oli ihan yhtä päätyä”. Koska Loppiainen meni jo, ei kinkkua voi syyttää tästä pelistä. Kliseisesti pelistä voi sanoa, että positiivista on se, ettei tästä voi kuin parantaa.

Seuraavaksi Blackbirds suuntaa kohti Caribian aurinkoa ja sovitustaan ja kohtaa 16.1 SBS Maskun vieraskentällä. Tästä pelistä odotetaan pisteitä ja toivottavasti myös hattutemppua Jonille.

Ville Savola