D2-Pojat (03) - Grankulla IFK (7 - 4)

Tie mitalipeleihin kariutui aamulla vaisuun peli-ilmeeseen, voitontahtoa ja maalinnälkää ei ollut riittävästi. Turnauksen vikaan peliin asettui vastaan Grani, joka vei keväällä aluelopputurnauspaikan nenämme edestä. Revanssin paikka siis. Ja nyt pojat lähtivätkin hyvällä taisteluilmeellä peliin, varsinkin ykköskentän peli toimi paremmin kuin turnauksessa kertaakaan aiemmin. Ekan erän jälkeen taululla 3-0 johto. Varsinkin toinen maali oli todellinen tahtomaali - palloa hakattiin maalinkulmalta sisään vastustajaa väistämättä niin kauan että verkko lopulta heilahti. Toisen erän alkupuolella pääsi erikoinen juoksupallo lirahtamaan omiin, ja hetken pelotti josko osat kentällä vaihtuvat. Mutta ei tällä kertaa. Nyt Rastaanpojilla pysyi pää kylmänä ja hetken kuluttua syntyi kuittaus vaparista. Grani joutui muutenkin rikkomaan aika tavalla, seurauksena pari kakkosta ja rangaistuslaukaus. Joona veti rankkarin varmasti sisään, mutta ylivoimaa pitää selvästi harjoitella. Oudossa tilanteessa pojat olivat hieman neuvottomia, syötöt vaikeita tai hiljaisia. Ja niinhän siinä kävi että Grani pääsi kaventamaan alivoimamaalilla. Tässä vaiheessa oltiin kuitenkin jo viimeisellä minuutilla ja hetkeä myöhemmin Roope onnistui kaunistelemaan loppuluvut tyhjään maaliin. Selkeään voittoon ja turnauksen 5.-6. tilaan oli mukava lopettaa tämä ensimmäinen säbäviikonloppu.