D2-Pojat (03) - Oilers Flames (7 - 8)

Oilers-ottelu sai unelma-alun. 1-0 taululla 11 sekunnin pelin jälkeen. Ja sitten niitä huonoja uutisia...

Muutaman ensimmäisen minuutin ajan pelissä oli hyvä ote ja ajatusta mukana, mutta sitten Oilersin pojat tekivät jotain odotettua: ryhtyivät liikkumaan! Tähän eivät Rastaanpojat kyenneet vastaamaan sitten millään ilveellä. Meistä tultiin ohi niin juosten kuin eritoten syöttäen.

Oilers piti jatkuvasti yhtä ukkoa ylhäällä kyttäämässä, mikä sotki pakkiemme ajatuksenjuoksun tyystin. Jos toinen piti kyttää silmällä, oli toinen yleensä tuuliajolla. Gäppi hyökkäystrioon oli joka tapauksessa valtava. Kolme hyökkääjäämme karvasi syvällä, mutta näennäisesti. Yksi kerrallaan teki hommia ja muut tyytyivät katsomaan vierestä. Näin miesvartiointi petti toistuvasti ja yhdellä syötöllä Oilerspäädystä  hyökkäysketjumme ohitettiin ja koko keskikenttä täysin avoimena. Kahdessa sekunnissa pallo oli meidän päädyssämme ja ylivoimahyökkäys päällä. Jos pallo ei löytynyt omasta verkosta suoran hyökkäyksen päätteeksi, pääsivät vikkelät Oilersin pojat usein pyörittämään peliä omassa päädyssämme. Varovaiset otteet, jatkuvat merkkausvirheet ja flegmaattisuus leimasivat peliä puolustuspäässä. Hyökkäyssuuntaan pojat juoksivat kyllä sen kerran, kun sattui olemaan pallo omassa lavassa. Mutta ne kekseliäät, peliä avaavat syötöt jäivät pääosin uupumaan ja yleensä vauhti tyssäsi alkuunsa. Kaksintaisteluissa vuotta nuoremmat vastustajat kylvettivät meidän poikia järjestään ja etenkin juoksuvauhdissa jäimme kakkosiksi.

Yllättävää kyllä peli pysyi loppuun asti jännittävänä numeroiden osalta. Johtopaikka vaihtui useita kertoja. Kolmannen erän alkuun tulimme tasoihin ja pääsimme jopa johtoon. Mutta sitten iskivät yllä kuvatut perisynnit, joista Oilers rankaisi kolmella maalilla. Erän lopulla illan komein maali - kerrassaan nappi poikittaissyöttö ja yhtä upea ylänurkkaveto - nosti vielä toiveita edes tasapeliin yltämisestä. Mutta hetki sen jälkeen soi pilli ja taas napsahti ratkaisuhetkille jäähy. Tällä kertaa emme kyenneet viime hetken alivoimamaaliin, vaikka läheltä piti - pallo kävi jo tolpassa. No, aina ei voi onnistua. Parempi voitti ja rehellisesti sanottuna tasapelikin olisi ollut vääryys.