D2-Pojat (03) - Tiikerit Black (6 - 5)

Taas nähtiin että sarjataulukkoa ja aiempia tuloksia on turha tuijottaa ennen peliä. Vajaa- ja varamiehisenä käyty kamppailu sarjajumboa vastaan oli melkoinen tuskien taival. Ensimmäisessä erässä oli joka ukolla sellainen kokovartalokipsi päällä, ettei pelistä tullut mitään. 45 sekunnin jälkeen omissa soi, kun pelinrakentelu tai edes purku omasta päästä ei onnistunut vielä kolmannellakaan yrityksellä. Koko erä oli todella vaatimatonta taaperrusta ja vaaratilanteita omassa päässä riitti yllin kyllin. Numerot olisivat voineet olla paljon pahemmatkin kuin 1-2 ekan setin jälkeen ilman maalivahtimme hyviä torjuntoja.

Tokan erän alussa pääsimme ylivoimalle, ja sehän on monasti vaaran paikka. Niin nytkin... Ensin laskettiin vastustaja alivoimalla läpiajoon ja sitten toimitettiin pallo samalle kaverille aivan karmivalla harhasyötöllä. Pallo reppuun, 1-3. Onneksi pojat eivät tästä menettäneet hermojaan, vaan viimein alkoivat runkopelaajamme osoittaa heräämisen merkkejä. Seuraavat kolme maalia Rastaille ja peli näytti jo kääntyvän meille. Erä lopulla Tiikerit kuitenkin onnistuivat kaukovaparista tasoittamaan pelin ja me kun emme päässeet ylärimaa lähemmäksi, siirryttiin ratkaisevaan erään puhtaalta pöydältä.

3. erän alku päästiin aloittamaan ylivoimalla, mutta tuloksetta. Edelleenkään oma peli ei oikein kulkenut ja niinhän siinä kävi että vastustaja hyödynsi jälleen yhden lukuisista henkilökohtaisista virheistämme ja pisti pallon pussiin. Erän puolivälissä tulimme tasoihin, mutta johtomaalia ei vain syntynyt vaikka ylärimaakin taas koeteltiin. Positiivista kyllä tasapeliin pojat eivät olleet tyytymässä missään vaiheessa, vaan yritystä ratkaisuun oli. Mutta sitten kaksi minuuttia ennen loppua tuli kylmää vettä niskaan jäähyn muodossa. Vaan kuinkas kävikään, Tiikerit pysyivät aisoissa, ja pääsimme jopa hyökkäämään pariinkin otteeseen. Ja loppukirin kruunuksi alivoima- ja voittomaali ajassa 14:43! Häpi end!